Runoissa ja lauluissa Runoissa ja lauluissa

 

Kuopion keskeisiin maamerkkeihin kuuluvalla Puijolla on oma paikkansa myös kaupunkia ja sitä ympäröiviä näkymiä ja järvimaisemia kuvaavissa runoissa ja lauluissa.

Varhaisin maininta on E.J. Blomin vuonna 1845 ilmestyneessä runossa Savonmaalle, jossa Blom puhuu Puijosta ukkona: Puijon ukko pilviharja. Kuopion korkeista mäistä ukko-sana liitetään tavallisimmin Vanuvuoreen. Puhutaan Ukko-Vanusta. Siitä Blom riimittelee Vesarinta Vannunvuori. Muista kirjoittajista ainakin Kust. Killinen puhuu Puijon ukosta.

A. Oksanen katsoo kokoelmansa Säkeniä vuoden 1868 painokseen sisältyvässä runossa Eräs nuorukaismuisto korkean Puijon näyttävän jylhän Neulamäen kanssa lahtea molemmin puolin reunustavilta vahdeilta.

Puijo toimii kansallisten tuntojen tulkkina muiden muassa Jooseppi Mustakallion runossa Puijolla 1884 samoin kuin Eetu Lohipojalla 1902.

Puijo on mukana juhlarunoissa ja arkisemmissa murrerunoissa. Siitä on sävelletty monta laulua, marssia ja valssia.

Runonäytteitä on mukana seuraavilta: Veikko Ahvenainen, E. J. Blom, Unto Eskelinen, Ola Heikkinen, Reino Helismaa, Reino Hirviseppä (Reino Palmroth), Aaro Jalkanen, Eija Lehto, Veijo Kaismala, Anja Karttunen, Väinö Karvinen, Kust. Killinen, Juho Konttinen, Eetu Lohipoika, Thomas McElwain, Hilja Merioja, Joos. Mustakallio, A. Oksanen (August Ahlqvist), Timo Sylvänne, Eino Tikkanen ja Kalle Väänänen.

Näitä runoja ovat säveltäneet ainakin: Veikko Ahvenainen, Sune Carlsson, Esko Hartikainen, Reino Helismaa, Esko Jauhianen, Armas Järnefelt, Arvi Karvonen, Usko Kemppi, Otto Kotilainen, Väinö Rantanen, Timo Sylvänne, Reino Veräjänkorva, Pekka Vienola.

Mukana oli myös iskelmätyyppisiä renkutuksia. Kun kiivettiin Puijolle, saatettiin 1940-luvulla laulaa:

Mitäpä mää nään / kun mä Puijolle mään,

nään suaret ja saarekkeet.

Kuvia Kuvia