Ola Heikkinen Ola Heikkinen

Siinä on se Puijomme

kuin iin päällä piste.

 

Näin luonnehtii Puijoa Ola Heikkinen kaupungin tiedotuslehdessä Kuopiolaisessa huhtikuussa 1990.

 

Moni Savon Sanomien lukija tunnistaa lehdestä pienten runojen ja ajatelmien alla olevat kirjaimet O. H. Ola (Olavi) Heikkisen (1919–2003) nimikirjaimiksi. Heikkinen runoilee sydämensä kyllyydestä paikallisista ja ajankohtaisista tai itselleen tärkeistä asioista. Heikkinen on kirjoittanut omien laskelmiensa mukaan pari tuhatta runoa, joista kolmisenkymmentä on sävelletty. Kuopiolaisen Reijo Veräjänkorvan sävellyksiä ovat mm. Ooti siskotytölle ja Kallaveden laineilla. Nämä löytyvät Veräjänkorvan sävellysvihosta Kuopio kotikaupunkini.

 

Elämäntyönsä Pohjois-Savossa liikemiehenä tehnyt Heikkinen rakastaa kynäilyn ja savon kielen lisäksi kuntoilua luonnossa, ei vähiten Puijolla. Puijo-runoja on parikymmentä:

 

Juoksee vettä Puijon polut.

Lätäköinä rotkot, kolut.

Vaienneet on äänet elon.

Ei hakkaa tikka latvaa kelon.

 

Heikkinen kiipeää Puijolle jouluna, juhannuksena, kaikkina vuodenaikoina, yksin, rakkaan Kirstinsä tai lapsenlapsensa kanssa:

 

Ei säikyttänyt sadesää /ei liioin lätsykeli,

kun ukki Jannen kanssa / Puijolla käyskenteli.

Taas löytyi polut tutut / ja luona Runopuun

he kahdestansa pysähtyivät / pieneen jutteluun.

 

Lähteitä

Ola Heikkisen runo Puijomme. Kuopiolainen 2/1990

 

Ola Heikkinen Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografiassa