Iäkästä ja järeää metsää Iäkästä ja järeää metsää

 

Suurin osa Puijon selänteestä on metsien peitossa. Noin 500 hehtaarin suuruinen metsäalue on yksi Pohjois-Savon laajimmista yhtenäisistä metsistä. Puijon puusto on poikkeuksellisen iäkästä ja järeää. Vanhimmat puut kasvavat vanhalla luonnonsuojelualueella, jossa puilla saattaa olla ikää yli 200 vuotta. Metsätalouskäyttö näkyy kuitenkin puusukupolvien ja puulajien, erityisesti lehtipuiden vähäisyytenä. Myös luonnontilaisille vanhoille metsille ominaista lahopuuta Puijon metsissä on melko niukasti. Luonnontilaisimmat metsät löytyvät vanhalta luonnonsuojelualueelta, Kokonmäen rinteestä ja Pihlajaharjusta.

 

Kuusi on selänteen yleisin puulaji, joka menestyy hyvin myös lakialueella. Kuusen runsauteen lakialueella on vaikuttanut ravinteikas maaperä sekä talvinen tykkylumi, jota se kestää paremmin kuin koivu ja mänty. Mäntyvaltaisia metsiä löytyy selänteen lounaisrinteiltä ja Puijonsarvesta. Pienialaisia lehtimetsiä on muun muassa Kokonmäellä ja Antikkalanrinteellä.

 

Puijon metsiä on vuosisatoja hyödynnetty kaupunkilaisten tarpeisiin. Selänne on kaskettu lähes kauttaaltaan 1600-luvulta 1900-luvun alkupuolelle kestäneenä kaskiviljelyn aikana. Kaskeamisen muistoina Puijolta löytyy vieläkin vanhoja kaskiraunioita ja nauriskuoppia. Laitumena metsiä käytettiin 1900- luvun alkupuolelle saakka, minkä lisäksi kaupunkilaiset käyttivät erityisesti koivua polttopuunaan.

Kuvia Kuvia

Talvista Puijon kuusikkoa 1960-luvulta. Vasemmalla näkyy äskettäin tehty hakkuuaukko.

Kuva: Topi Ikäläinen