Anja Karttunen Anja Karttunen

Kuopion kaupunkikuvaa hallitseva Puijon mäki on läsnä kuopiolaisen Anja Karttusen monissa runoissa. Näin hän kirjoittaa Puijosta Puijolle

 

– –

Kotipaikka kun juurella Puijon on,

ilman mäkeään oisin kuin koditon.

Se osa on minua ja maisemaa

sitä omanain katsoa saan.

Jo lapsena opin sen tuntemaan,

polut metsäiset nauttien kulkemaan.

Ja latunsa talviset muistan niin

niitä monesti hiihdeltiin...

 

Olen muotoosi tottunut Puijon mäki,

ja kanssani mun koko Kuopion väki.

Sun laellasi seisten on ylpeät puut,

olet lähellä tähtiä ja liki on kuu.

Ehkä tunturiks', vuoreks' ei sinusta liene,

mutta mäkies mainetta ei ne viene.

Kaunistus Maakunnan Puijo oot!

Luonnonhaltiat Sinua suojelkoot!

 

Anja Karttunen (s. 1932) on kouluttautunut Pajulahden urheiluopistossa liikunnan- ja voimistelunohjaajaksi ja toiminut Kuopion seurakuntayhtymän ja Kuopion Naisvoimistelijain

liikuntakerhojen ohjaajana. Hän on kirjoittanut Kuopion naisvoimistelijoiden historiikin.

 

Karttunen on kirjoittanut runoja koko ikänsä. Niitä on julkaistu muiden muassa Kuopion kaupungin tiedotuslehdissä ja monissa sanomalehdissä. Hän on ahkerasti avustanut Savon Sanomien Lukijan värssy -palstaa. Syntyperäisenä kuopiolaisena savon murre sujuu häneltä luontevasti ja hersyen.

 

Mittee kesäsestä Puijosta sannoo voes,

jota ei siitä kohteesta jo sanottu oes

enkä yhtää niistä laoseista ottas poes.

On kehuttu, kiitelty, juhlissa puhuttu,

jos jonniinlaesista suunnitelmista huhuttu.

Mutt' on kaekilla niillä yks yhteinen Sanoma

Puijo muamerkiks Kuopijolle Luojan on panema.

 

(Kesänen Puijo)

 

Hän on kertonut kiintymyksen runouteen syntyneen sota-aikana, jolloin hän oli Kuopiosta evakossa Karttulan Kalliorannassa äidinäidin sukulaistalossa. Siellä hän joutui päivittäin lukemaan talon vanhalle emännälle sanomalehdestä kuolinilmoitukset ja erikoisesti kauniit muistovärssyt. Niiden poljennot ja kielikuvat antoivat sysäyksen omaan kirjoittamiseen, ympäristön ja luonnon lyyriseen havainnointiin.