Aaro Jalkanen Aaro Jalkanen

Kallavesj, Kallavesj,

suarinesj ja salaminesj!

Tokko suanen koskaa ennee

kierteep Puijonsarven nennee,

missä laevat huuteloo:

Kuopijoo, Kuopijoo!

Kukapa kuopiolainen ei tuntisi tätä Aaro Jalkasen sanoittamaa Kallavesj-laulua, jonka hän sovitti virolaisen Johannes Kappelin sävelmään Yksinäin, yksinäin.

Aaro J. Jalkanen (1875–1960) vietti nuoruutensa Rautalammilla, Hän asui vuodesta 1894 Kuopiossa Rauhalahden kartanossa, jonka hänen isänsä silloin osti. Valmistuttuaan tuomariksi 1911 hän toimi asianajajana Kuopiossa vuoteen 1914, jolloin muutti Yhdysvaltoihin. Siellä koti-ikävä valtasi hänet, ja niissä tunnelmissa hän vuonna 1916 kirjoitti iki-ihanan Kallavesj-laulun sanat. Laulusta tuli heti suosittu, ei vain amerikansuomalaisten keskuudessa vaan myös Suomessa. Siitä on tullut Kuopion oma kotiseutulaulu, joka määrittelee pohjoissavolaisen identiteetin ja maisemakuvan.

Laulun säe veljmies salloo tuulastelj on tarinan mukaan inspiroinut kuvanveistäjä Heikki Konttista (1910–1988) hänen muovaillessaan Kuopion ehkä kuuluisinta patsasta Veljmiestä. Patsas ja suihkukaivo pystytettiin vuonna 1959 kauppahallin edustalle kuopiolaisten yrittäjien lahjana kaupungille.

Säe Tokko suanen koskaa ennee kierteep Puijonsarven nennee, on määrännyt paikan, johon laulun tekijän muistomerkki on vuonna 1980 pystytetty. Se on Puijonsarventiellä Julkulan ja Päivärannan kaupunginosien välissä parhaalla näköalapaikalla.

MUISTOMERKKEJÄ PUIJOLLA

Aaro Jalkanen Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografiassa

Puijonsarvesta Kallavedelle Puijonsarvesta Kallavedelle

Näkymä muistomerkiltä Puijonsarven yli Kallavedelle vuonna 2000.

Kuva Helena Riekki / Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.