1920-luku 1920-luku

HIIHDON, YHDISTETYN JA MÄENLASKUN HISTORIAA KUOPIOSSA

1920-luku ja Puijon mäki

1920 - luvun puolivälissä alkoi Kuopiossa julkisuuden palstoilla useaan otteeseen esiintyä vaatimuksia uuden suksimäen tarpeellisuudesta. Kuopio oli saanut v. 1921 toukokuussa oman erillisen urheilulautakunnan, oli odotettavissa myös työn tuloksia hyppyrimäen rakentamisessa. Mutta asian pitkittyessä tarttui paikallinen urheiluväki omatoimisesti viemään asiaa eteenpäin. Talvella 1923 SVUL:n hiihtojaoston ohjaaja Armas Palmroos kiersi maata edistämässä mäkiurheilua. Kuopiossa hän valitsi mäelle uuden paikan näkötornin läheisyydestä.

Kuopion Urheilu-Veikot (KUV) oli teettänyt omiin laskuihinsa hyppyrimäen piirustukset ja kustannusarvion mäen rakentamisesta. Kaupunginvaltuusto hyväksyi tarjouksen ja uusi Puijon suksimäki valmistui v 1929 Puijon laelle.  Uuden mäen vihkiäiskilpailut järjesti KUV tammikuun 27 päivänä. Avaushypyn teki 16-vuotias Väinö Tiihonen. Mäestä hypättiin 36,5 – 45 metrin hyppyjä. Tunnetuimpia tuon ajan mäkimiehistä olivat mainittu Väinö Tiihonen "Puijon peipponen", Eelis ja Martti "Make" Uosikkinen, Paavo Nuotio Lahden Hiihtoseura ja Veikko Iivanainen Puijon Hiihtäjät. Vanhaa "pikkumäkeä" kunnostettiin aina vuoteen 1955 asti, mutta sen jälkeen se purettiin "hengenvaarallisena" harjoituspaikkana.

Kelkkailu ja Kuopion Matkailijayhdistys 1913

24-metrinen graniittijalkainen Puijon torni rakennettiin 1907. Samaan aikaan valmistui taukotuvaksi matkailijoiden ja retkeilijöiden käyttöön Puijon Pirtti - nykyisin Puijon Maja. Suomen ensimmäinen kelkkamäki avattiin Puijolla 1913. Kuopion Matkailijayhdistys ylläpiti Puijon tornia, matkailumajaa ja myös kelkkamäkeä. Mäessä oli pituutta 1600 metriä ja putousta yli 100 metriä. Rata noudatti ns. "vanhan tien" reittiä, mikä kulkee mutkitellen mäen päälle saakka. Mäkeen muodostui kolme huomattavaa mutkaa: Ylimpänä "Iso käyrä", sitten tuli "Kuoleman kurva" ja viimeisenä "Ala-käyrä". Kuoleman kurvan nimi johtui mutkan yleisen vaarallisuuden lisäksi siitä, että siinä tapahtui helmikuun 8 päivänä 1920 kuolemaan johtanut onnettomuus. Laskijan kelkka pääsi ryöstäytymään korkeasta vallista huolimatta ja ohjaaja syöksyi päin puuta.

Kelkkamäessä tehtiin vuosittain parannuksia. Reitille laitettiin mm valot ja reittiä muutettiin siten, että kulki uuden tie sivua pitkin. Parannukset olivat kuitenkin vieneet yhdistyksen varoja niin paljon, että mäen vähäiseen käyttöön nähden yhdistykselle kelkkamäki tuotti tappiota ja lopullinen päätös kelkkailulle Puijolla tuli silloin, kun kaupunki lopetti yhdistykselle avustuksen antamisen. Vanha kelkkaränni on vieläkin havaittavissa Puijon rinteessä ja ohjattava kelkka mm. Puijon Majalla ja Itä-Suomen urheilumuseon tiloissa Nilsiässä.

Kirjoittaja on kuopiolainen terveystieteiden maisteri Kyösti Miettinen, joka toimi Kuopiossa urheiluohjaajana 1965-1978 ja kaupungin liikuntatoimenjohtajana 1978-1997.

Kuvia Kuvia

Puijon ensimmäinen hyppyrimäki. Eelis Uosikkinen hyppää 16.3.1929. Hypyn pituus 40 m. Kuva Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

 

 

 


Kolme miestä kelkkailee Puijon kelkkamäessä 1915. Kuva Victor Barsokevitsch.